Tekoäly ja journalismin tulevaisuus

Tekoäly ei ole enää journalismin tulevaisuuden trendi. Se on jo osa sitä, miten uutisia tuotetaan, jaetaan ja kulutetaan.

Reuters Institute järjesti hiljattain webinaarin, jossa tarkasteltiin, mitä tällä hetkellä tiedämme tekoälyn vaikutuksista toimituksiin, yleisöihin ja laajempaan informaatioekosysteemiin. Kokonaiskuva paljastaa, että kyse ei ole pienestä muutoksesta, vaan siirtymästä uuteen digitaaliseen aikakauteen, jossa mahdollisuudet ja riskit kehittyvät rinnakkain, hieman samaan tapaan kuin internetin yleistyessä 1990-luvulla.

Tässä blogissa kokoamme yhteen webinaarin keskeiset havainnot ja keskustelut. Voit katsoa webinaarin kokonaisuudessaan alta tai tästä linkistä.

Miten kuluttajat suhtautuvat tekoälyyn?

Tekoälyn käyttö on yleistymässä nopeasti. Reuters Instituten tutkimuksen mukaan kuusi kymmenestä ihmisestä on käyttänyt jotakin tekoälyä. Viikoittainen käyttö on lähes kaksinkertaistunut vuodessa (18 % → 34 %) ja nuoret käyttävät tekoälyä muita useammin. Joka viides käyttää ChatGPT:tä viikoittain, mikä tekee siitä yleisimmin käytetyn yksittäisen työkalun. Useimpiin tekoälytyökaluihin myös luotetaan enemmän kuin niihin suhtaudutaan epäluuloisesti. 

Uutisten osalta tekoälyä käytetään vielä melko vähän suoraan uutisten seuraamiseen, vaikka käyttö onkin kasvanut (3 % → 6 %). Globaalisti nuoret (alle 25-vuotiaat) käyttävät tekoälyä uutisiin muita useammin (15 %). Yleisimmin tekoälyä käytetään ajankohtaisten uutisten etsimiseen, kun taas nuoret hyödyntävät sitä myös uutisten kontekstin ymmärtämiseen. 

On yleisempää, että ihmiset kohtaavat tekoälyä hakukoneiden vastauksissa, kuten Google AI Overviews -toiminnossa, kuin se, että ihmiset käyttävät erillisiä tekoälychatbotteja. Noin puolet luottaa Googlen tekoälyn luomiin vastauksiin ja vain noin kolmannes kertoo usein klikkaavansa linkkejä alkuperäisiin lähteisiin. Lisää siitä, miten tekoäly muuttaa hakua, voit lukea blogistamme. 

Eri toimialojen välillä on selkeä ero siinä, miten tekoälyn käyttöön suhtaudutaan. Yleisesti tekoälyn nähdään vaikuttavan merkittävästi moniin aloihin, mutta luottamus siihen, käytetäänkö sitä vastuullisesti, vaihtelee. Uutismedian kohdalla suhtautuminen on varovaisempaa: tekoälyn odotetaan tekevän uutisista halvempia ja ajantasaisempia, mutta samalla vähemmän luotettavia. Yleisö myös hyväksyy tekoälyn käytön helpommin journalismin taustatyössä kuin varsinaisessa sisällöntuotannossa. Vain harva uskoo, että toimittajat tarkistavat tekoälyn tuottaman sisällön ja harva myöskään kohtaa tekoälyominaisuuksia uutispalveluissa. 

Suhtautumiseen tosin vaikuttavat kulttuurinen konteksti ja yleinen luottamus uutisiin. Suomessa luottamus uutismediaan on vielä hyvällä tasolla, toisin kuin monissa muissa maissa. 

Miten media käsittelee tekoälyä?

Webinaarissa nostettiin esiin useita haasteita siinä, miten tekoälystä uutisoidaan.

Tekoäly esitetään usein “taianomaisena” ilmiönä sen sijaan, että sitä käsiteltäisiin kuten mitä tahansa muuta teknologiaa. Uutisointi voi myös nojata liikaa tekniseen jargoniin tai keskittyä lopputuloksiin ilman, että itse teknologiaa selitetään.  Tämä tekee aiheen ymmärtämisestä vaikeampaa. 

Haasteena on myös tiedon saatavuus: suuri osa saatavilla olevasta tiedosta tulee tekoälyä kehittäviltä yrityksiltä, jotka jakavat tietoa rajallisesti. Riippumatonta tutkimusta ja journalismia esimerkiksi ympäristövaikutuksista, mallien sisältämistä ennakkoluuloista ja tekoälyn yhteiskunnallisista vaikutuksista on vielä vähän.

Tämän seurauksena monet keskeiset kysymykset, kuten tekoälyn ympäristökuormitus tai mallien kehittyminen ajan myötä, jäävät vähälle huomiolle.

Tasapainoisempi uutisointi edellyttäisi enemmän yhteistyötä toimitusten sisällä ja eri alojen välillä sekä lisää riippumatonta tutkimusta. Samalla tekoälyä tulisi käsitellä eri aiheiden läpileikkaavana teemana, ei erillisenä aiheena.

Miten toimitukset suhtautuvat tekoälyyn?

Reuters Instituten tutkimuksen mukaan tekoäly on jo laajasti käytössä toimituksissa, erityisesti taustatehtävissä. Toimittajat käyttävät sitä esimerkiksi kääntämiseen, tiivistämiseen, taustatyöhön ja ideointiin. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa yli puolet toimittajista (56 %) käyttää tekoälyä viikoittain.

Suhtautuminen on silti varovaista. Suurin osa toimittajista näkee tekoälyn enemmän uhkana kuin mahdollisuutena. Huolta herättävät erityisesti vaikutukset yleisön luottamukseen sekä sisällön alkuperäisyyteen ja tarkkuuteen.

Tämä näkyy myös käytännössä: monissa organisaatioissa tekoälyn käyttöä rajoitetaan sisällöntuotannossa, mutta sitä hyödynnetään taustaprosesseissa. Kuten aiemmin todettiin, yleisö hyväksyykin tekoälyn helpommin avustavana työkaluna kuin korvaavana tekijänä.

Yksi esimerkki tästä lähestymistavasta on The Guardian. Sen sijaan, että lehti panostaisi näkyviin tekoälyratkaisuihin, se on keskittynyt sisäiseen koulutukseen ja journalistisiin periaatteisiin. Tavoitteena on ollut varmistaa, että oikeat ihmiset arvioivat uusia työkaluja ja niiden tuomaa arvoa.

Guardianissa tekoälyä käytetään esimerkiksi tutkimuksen ja analyysin tukena, kuten suurten datamassojen käsittelyssä ja lehden arkistojen läpikäynnissä. Yksi yleisölle tarkoitettu testivaiheessa oleva ominaisuus on tekoälypohjainen aihesivu, joka ehdottaa arkistojuttuja aiheen perusteella, tarjoten näin lisäkontekstia siihen, miten aihe on kehittynyt ajan myötä.

Mikä on suurin tekoälyn tarjoama mahdollisuus?

Yksi merkittävimmistä tekoälyn tarjoamista mahdollisuuksista liittyy tutkivaan journalismiin.

Tekoäly mahdollistaa suurten datamassojen analysoinnin, satelliittikuvien käsittelyn ja sellaisten ilmiöiden tunnistamisen, joita olisi aiemmin ollut mahdotonta havaita. Työt, jotka ennen veivät kuukausia tai vuosia, voidaan nyt tehdä huomattavasti nopeammin tai ne ovat ylipäätään mahdollisia myös pienemmille toimituksille.

Tämä tuo kuitenkin mukanaan uusia vastuita. Tekoälyn tuottamat tulokset täytyy tarkistaa, sen tuottamaa koodia täytyy ymmärtää ja datalähteet on arvioitava kriittisesti. Tekoäly laajentaa mahdollisuuksia, mutta ei poista inhimillisen harkinnan ja valvonnan tarvetta.

Faktantarkistus: tekoäly sekä uhkana että mahdollisuutena

Yksi webinaarin keskeisimmistä huolenaiheista oli tekoälypohjaisen disinformaation kasvu.

Kyky tuottaa uskottavaa tekstiä, videoita, kuvia ja ääntä suuressa mittakaavassa mahdollistaa sen, että pienetkin toimijat voivat levittää harhaanjohtavaa sisältöä laajoille yleisöille. Faktantarkistusorganisaatio Aos Fatos raportoi, että tekoälyyn liittyvien virheellisten väitteiden määrä kasvoi 70 % vuodessa. Nämä tekoälyn tuottamat sisällöt keräsivät Brasiliassa yhteensä 32 miljoonaa katselukertaa ja 2,1 miljoonaa vuorovaikutusta sosiaalisessa mediassa.

Tekoälyn tuottaman sisällön yleistyminen kuormittaa faktantarkistajia. Kysymykset selvästi tekoälyllä tuotetusta sisällöstä vievät aikaa tärkeämmältä työltä. Lisäksi suuri osa tutkimuksesta tehdään englanniksi, vaikka monet disinformaatiokampanjat kohdistuvat pienemmille kielialueille, kuten katalaaniin.

Ilmiön laajuus herättää huolta luottamuksen tulevaisuudesta. Kun on yhä vaikeampaa erottaa totta valheesta, terve epäily voi muuttua kyynisyydeksi, jolla on laajoja vaikutuksia demokratiaan.

Tekoäly ei kuitenkaan ole pelkästään ongelma. Se tarjoaa myös työkaluja disinformaation tunnistamiseen ja analysointiin mittakaavassa, johon edes suuri toimitus ei yksin pystyisi. Faktantarkistajat hyödyntävät jo tekoälyä esimerkiksi narratiivien seurantaan ja haitallisten väitteiden priorisointiin. Uusia työkaluja on myös kehitteillä: esimerkiksi Aos Fatos kehittää työkalua, joka tuo reaaliaikaista kontekstia live-videoihin.

Teknologian rinnalla tarvitaan myös laajempia ratkaisuja. Media- ja demokratiataitoja tulisi opettaa jo varhaisessa vaiheessa. Lisäksi yleisöjen tavoittamisessa voi olla hyödyllistä tehdä yhteistyötä vaikuttajien ja yhteisöjen kanssa, joihin ihmiset jo luottavat.

Keskeinen kysymys ei ole teknologia, vaan valta

Webinaarin keskeinen teema oli, että tekoäly ei ole pelkästään teknologinen vaan myös yhteiskunnallinen ilmiö. Sen vaikutuksia esimerkiksi mielenterveyteen ja sosiaalisiin suhteisiin tutkitaan vasta. Myös ympäristövaikutuksista tiedetään rajallisesti, sillä tieto perustuu pitkälti teknologiayritysten omiin raportointeihin. Samalla näkyvyys siihen, miten mallit kehittyvät ja miten ne vaikuttavat eri yhteisöihin, on heikko.

Keskeinen kysymys ei olekaan, muuttaako tekoäly maailmaa, vaan kuka tätä muutosta ohjaa. Tällä hetkellä valta on pitkälti suurilla teknologiayrityksillä, jotka hallitsevat malleja, dataa ja infrastruktuuria. Niiden liiketoimintamallit ja kannustimet ohjaavat kehityksen suuntaa.

Samaan aikaan yleisö odottaa enemmän läpinäkyvyyttä, selkeämpää sääntelyä ja vastuullisuutta. Tämä koskee esimerkiksi tekoälyllä tuotetun sisällön merkitsemistä ja perusoikeuksien suojaa.

Lainsäädäntö kuitenkin laahaa kehityksen perässä. Poliittiset ja taloudelliset syklit eivät pysy teknologian muutoksen vauhdissa, ja sääntelyssä on tasapainoiltava sananvapauden ja haittojen ehkäisyn välillä. Ilman riittävää sääntelyä valta jää käytännössä teknologiayrityksien käsiin.

Mitä tämä tarkoittaa mediataloille?

Mediataloille tekoälyn vaikutukset ovat konkreettisia.

Tekoäly on jo osa arkea, oli se virallisesti käyttöönotettu toimituksen sisällä tai yksittäisten työntekijöiden hyödyntämä. Kysymys ei ole siitä, käytetäänkö tekoälyä, vaan siitä, miten sitä käytetään vastuullisesti ja tarkoituksenmukaisesti.

Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että tunnistetaan käyttökohteet, joissa tekoäly tuo lisäarvoa, määritellään selkeät pelisäännöt ja pidetään kiinni läpinäkyvyydestä. Samalla on tunnistettava teknologian rajat: tekoäly voi tukea journalismia, mutta ei korvaa toimituksellista harkintaa, tarkistamista ja vastuuta.

Lisäksi mediatalojen on huomioitava muuttuva jakelukenttä, jossa tekoäly toimii yhä useammin välikerroksena yleisön ja sisällön välillä.

Missä olemme nyt?

Nykytilannetta voidaan parhaiten kuvata siirtymävaiheeksi.

Tekoäly muuttaa journalismia jo nyt, mutta sen pitkän aikavälin vaikutukset ovat vielä epävarmoja. Teknologia kehittyy nopeasti, yleisön odotukset muotoutuvat ja sääntely sekä tutkimus yrittävät pysyä mukana.

Yksi asia on kuitenkin selvä: luotettavan ja tarkistetun tiedon merkitys kasvaa samaan aikaan, kun tekoälyn tuottaman sisällön määrä lisääntyy. Uutismedialla on tässä keskeinen rooli, mutta samanaikaisesti luottamuksen heikkeneminen uutisia kohtaan monissa maissa tekee tästä tehtävästä entistä vaikeamman.

Keskeinen haaste on löytää tapa hyödyntää uusia työkaluja samalla, kun säilytetään sisällön luotettavuus ja yleisön luottamus, tinkimättä journalismin laadusta tai arvoista.